Retrievers

LabradorRetriever - Labradorinnoutaja.

Labradorinnoutajan juuret juontavat Labradorin niemimaalle, Newfoundlandin saarelle, josta kantavanhemmat tiedetään tuotetun Brittein saarille. Kanadan itärannikolla on kuvattu labradorinnoutajaa ensimmäisen kerran 1700-1800 -luvulla. Tämä koira toimi kalastajien apuna noutaen vedestä kaloja, verkonnaruja ym. Sillä oli voimakas noutotaipumus ja paksu, vettä hylkivä turkki.

Näitä koiria siirtyi kalastusveneiden mukana Englantiin, missä niiden kyvyt huomattiin ja niitä risteytettiin paikallisiin lintukoiriin ja muihin koirarotuihin. Viisaan jalostustyön tuloksena alkuperäisen Labradorinkoiran ominaisuudet onnistuttiin säilyttämään rodussa. Monien vaiheiden jälkeen Englannin kennelklubi hyväksyi labradorinnoutajan roduksi vuonna 1903. Suomessa rodun kasvatus alkoi 1950-luvulla ja rekisteröintiluvut ovat kasvaneet aina 90-luvulle saakka. Labradorinnoutaja oli Suomen neljänneksi suosituin koirarotu vuonna 1999. Paitsi lintua noutavana koirana labradorinnoutajaa käytetään myös muun haavoittuneen ja loukkaantuneen riistan jäljestämiseen, opaskoirana, huume- ja pommikoirana, terapiakoirana ja viime aikoina myös sienikoirana. Luonteeltaan labradorinnoutaja on ystävällinen ja lapsirakas, iloinen ja toiminanhaluinen, toisin sanoen mukava seura- ja perhekoira, joka kuitenkin onnellisimmallaan vedessä tai ulkona työskennellessään.

(teksti: Labradorinoutajakerho)

Goldenretriever - Kultainennoutaja

Teksti: GR

Historia ja käyttötarkoitus

Kultainennoutaja tulee Englannin ja Skotlannin rajaseuduilta ja sen alkuperä voidaan ajoittaa 1800-luvun lopulle. Rotu sai alkuperänsä keltaisen noutajan ja Tweed-vesispanielin linjasiitoksesta. Jalostuksen tarkoituksena on ollut luoda rotu, jolla on voimakas nouto- ja työhalu, tottelevaisuus ja älykkyys sekä mukautuvaisuus ja ystävällisyys. Nämä ominaisuudet ovat varmasti osaltaan lisänneet sitä, että rotu on saavuttanut suuren suosion myös perhekoirana.

Kultainennoutaja on luonteeltaan hyvin iloinen, avoin ja ystävällinen, mistä syystä se on erittäin sopiva myös perhekoiraksi. Se on myös erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa, niinpä ei ole harvinaista nähdä kymmenkuntakin kultaista lenkkeilemässä sulassa sovussa. Se on hyvin oppivainen ja helposti koulutettavissa monenlaisiin harrastusmuotoihin. Noutajille tyypillinen piirre pysytellä omistajansa läheisyydessä, tekee kultaisesta erittäin helpon pitää vapaana. Se saattaa tehdä välillä lenkin sinne toisen tänne, mutta palaa aina välillä tarkistamaan onko omistaja tallessa.

Useimmiten kultaiset ovat hyvin vilkkaita, varsinkin nuorena. Ne ovat aktiivisia ja aina valmiita leikkimään ja puuhaamaan jotakin. Tämä tekee rodusta mm. erittäin sopivan lasten leikkikaverin. Toisaalta taas nykyisin näkee joitakin jopa epätyypillisen rauhallisia yksilöitä. Kotikoiraksi rauhallinen tyyppi kenties sopii, mutta alkuperäinen käyttötarkoitus, ja miksei muukin harrastustoiminta, vaatii huomattavasti enemmän temperamenttia.

Kultainennoutaja on lähtöisin Englannista, ja siellä rotu on jakautunut käytännöllisesti katsoen kahteen eri rotutyyppiin, näyttelylinjaisiin ja metsästyslinjaisiin. Näyttelylinjaiset koirat ovat usein vaaleampia ja luustoltaan raskasrakenteisia, kun taas käyttölinjaiset kultaiset ovat vastaavasti väriltään tummankultaisia ja rakenteeltaan huomattavasti kevyempiä. Raskas, paksuturkkinen koira ei pysty liikkumaan vaikeissa, kaislikkoisissa ja soisissa sorsastusmaastoissa yhtä tehokkaasti kuin kevyempi rotutoverinsa.

Luonteeltaan metsästyslinjaiset kultaiset ovat pehmeämpiä, miellyttämisen- ja yhteistyöhaluisia ja niillä on voimakkaampi riistavietti ja työskentelymotivaatio. Yhtä sosiaalisia kuin näyttelylinjaiset rotutoverinsa nämä field trial -koirat eivät kuitenkaan totuuden nimissä ole. Näyttelylinjaiset goldenit ovat joskus kovapäisempiä ja itsenäisempiä ja tekevät työtä enemmänkin omaksi ilokseen kuin isännälleen.Suomessa puhtaasti käyttölinjaisia kultaisia on minimaalisen vähän. Ideaali tilannehan olisi se, että sekä kaunis, rodunomainen ulkonäkö ja hyvät käyttöominaisuudet löytyisivät samasta koirasta, mutta näin se harvemmin käytännössä on.