SILEÄKARVAINEN NOUTAJA - FLAT-COATED RETRIEVER
Brittiläinen rotu  Lyhennyksen "Flatti" tulee englanninkielisestä rotunimestään. Sileäkarvaisen noutajan taustalla löytyy newfoundlandinkoira, jonka vaikutus juuri sileäkarvaisen noutajan ulkoisen tyypin kehitykseen on ollut suuri.
Ulkonäköön ja ominaisuuksiin vaikuttivat myöhemmässä vaiheessa myös irlanninsetteri, jolta rotu sai kokoa ja energiaa, sekä kiharakarvainen noutaja, jolta se sai paremman hajuaistin ja uimataidon. Venäjänvinttikoiralta on peräisin sen tehokas purenta. Sileäkarvaisen ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin v. 1885 ja 1800-luvun lopulla se oli yleisin noutajarotu. Suomeen sileäkarvaiset tulivat 1967. Vuonna 1998 niitä rekisteröitiin Suomessa 156. Luonteeltaan sileäkarvaiset noutajat ovat erittäin vilkkaita, positiivia koiria, jotka suhtautuvat ystävällisesti niin ihmisiin kuin muihin eläimiin. Sohvakoiraksi ne eivät sovi, vaan tarvitsevat aktiivisen, paljon liikkuvan, huumoritajuisen omistajan, joka jaksaa harrastaa ja huolehtia sen peruskasvatuksesta. Sileäkarvainen eli "flatti" osaa yhdistää metsästystaipumuksensa kykyyn sopeutua vaivattomasti perhe-elämään. Tottelevaisena ja älykkäänä koirana se sopeutuu hyvinkin perinpohjaiseen koulutukseen. Se on erinomainen uimari ja peloton noutaja ja jäljestäjä.
Se vaatii huolellisen koulutuksen, muuten se voi vilkkautensa ja energisyytensä vuoksi olla hankala seuralainen. Sileäkarvainen noutaja kuuluu Pevisa-rotuihin, joiden pentueiden rekisteröinnin edellytyksenä on vanhempien lonkkien kuvauttaminen ja silmien tarkastaminen. | 
